Tekninen yhteenveto
Keskeiset havainnot:

Artikkelissa käsitellään suojien ja suoja-aitojen suunnittelua standardin SFS-EN ISO 13857 mukaisesti, mukaan lukien kurottaminen suojien yli ja niiden ympäri sekä aukkojen läpi. Siinä korostetaan, että ratkaisut on valittava riskitason mukaan ja että suojarakenteita on seurattava ja ylläpidettävä säännöllisesti.

  • SFS-EN ISO 13857 määrittää vähimmäisturvaetäisyydet, joilla estetään pääsy koneen vaaravyöhykkeille
  • Vaatimukset perustuvat antropometrisiin ja biomekaanisiin tietoihin; ne koskevat yli 14-vuotiaita henkilöitä sekä yli 3-vuotiaita lapsia, kun ulotutaan aukkojen läpi
  • Standardissa erotetaan pieni ja suuri riski; suojatoimenpiteiden valinta edellyttää koneen riskin arviointia
  • Ylös kurottautumisen osalta: 2 500 mm (pieni riski) ja 2 700 mm (suuri riski) vähimmäisturvaetäisyyksinä
  • Aukkojen osalta: 20 mm edellyttää 120 mm:n etäisyyttä vaarasta, ja 80 mm edellyttää 850 mm:n etäisyyttä; tätä sovelletaan muun muassa robottiaidoissa ja suojuksissa

SFS-EN ISO 13857 -standardi määrittelee yksityiskohtaiset vaatimukset pienimmille turvaetäisyyksille, joita on noudatettava, jotta pääsy koneen mahdollisesti vaarallisille alueille estetään. Suojaus vaaravyöhykkeille kurottautumista vastaan on keskeinen osa koneturvallisuutta. Tässä artikkelissa käsittelemme tärkeimpiä suunnitteluperiaatteita sekä käytännön ohjeita siitä, miten nämä vaatimukset voidaan toteuttaa teollisuusympäristössä osana koneiden suunnittelua ja rakentamista.

Pienimpien Turvaetäisyyksien Ymmärtäminen

Pienimmät turvaetäisyydet määritellään antropometristen ja biomekaanisten tietojen perusteella siten, että ihmisten kehon mittojen erot otetaan huomioon. On tärkeää, että suunnittelusta vastaavat tahot ymmärtävät nämä arvot ja soveltavat niitä oikein omissa ratkaisuissaan. Asiakirja koskee 14-vuotiaita ja sitä vanhempia henkilöitä, ja aukkojen läpi kurottautumisen osalta otetaan huomioon myös yli 3-vuotiaat lapset.

Riskiluokat

Standardissa erotetaan kaksi pääasiallista riskitasoa: pieni ja suuri. Suojaustoimenpiteitä suunniteltaessa on tehtävä tarkka koneen riskinarviointi, jotta voidaan määrittää, kumpaa luokkaa sovelletaan. Tätä voidaan tukea esimerkiksi koneiden ja tuotantolinjojen turvallisuusauditoinnilla:

  • Pieni riski: Koskee tilanteita, joissa vaara rajoittuu lieviin vammoihin, kuten naarmuihin.
  • Suuri riski: Koskee tilanteita, joissa on olemassa vakavien vammojen, kuten murtumien tai amputaatioiden, mahdollisuus.

Pienimmät Turvaetäisyydet Ylöspäin Kurottauduttaessa

Yksi keskeisistä näkökohdista on vaaravyöhykkeen korkeuden oikea suunnittelu ylöspäin kurottautumisen kannalta:

  • Pieni riski: Pienimmän turvaetäisyyden tulee olla 2 500 mm.
  • Suuri riski: Pienimmän turvaetäisyyden tulee olla 2 700 mm.

Kurottautuminen Suojarakenteen Yli ja Pienimmät Turvaetäisyydet

Standardi määrittelee vaatimukset pienimmille turvaetäisyyksille tilanteissa, joissa kurotaan suojarakenteen yli. Oikeiden etäisyyksien määrittämiseksi on käytettävä standardin taulukoita, joissa nämä etäisyydet on määritelty tarkasti suojarakenteen korkeuden ja mahdollisen riskin mukaan.

Kurottautuminen Suojarakenteen Ympäri

Standardi määrittelee vaatimukset pienimmille turvaetäisyyksille kurottautumisessa suojarakenteiden ympäri. Nämä etäisyydet on suunniteltava asianmukaisesti, jotta pääsy vaaravyöhykkeille estyy. Myös tässä on käytettävä standardin asiaankuuluvia taulukoita.

Kurottautuminen Aukkojen Läpi ja Pienimmät Turvaetäisyydet

Standardi määrittelee suojarakenteissa olevien rakojen, neliönmuotoisten aukkojen ja pyöreiden aukkojen enimmäismitat, joita on noudatettava, jotta raajojen pääsy vaaravyöhykkeille estyy. Nämä mitat on määritelty eri kehonosille, kuten sormenpäälle, sormelle, kädelle tai koko yläraajalle, mikä määrittää pienimmän turvaetäisyyden suhteessa vaaravyöhykkeeseen.

Käytännön Esimerkkejä

Tätä standardia käytetään useimmiten vaaravyöhykkeitä erottavien aitausten asennuksessa, kun pääsy on estetty esimerkiksi lukitustoiminnolla varustetuilla turvalaitteilla (ns. valvottu suojus). Suojatyyppien osalta viitataan standardiin SFS-EN 14120. Varsinaisen turvallisuustoiminnon toteutus riippuu koneen riskinarvioinnista, mutta myös kyseiselle alueelle pääsyn tiheydestä. Hyvä esimerkki kohteesta, jossa käytetään SFS-EN ISO 13857 -standardin mukaista oikean silmäkoon aitausta, on teollisuusrobotin työalueen aitaus. Tällaisen verkon silmäkoko on määritelty juuri siksi, että pääsy vaaravyöhykkeelle estyy ja aitauksen vaatima asennustila voidaan minimoida (enintään 120 mm etäisyydelle vaarasta). Tällaisia aitauksia voidaan luonnollisesti asentaa minkä tahansa tuotantolinjan ympärille, jos siinä on vaaravyöhykkeitä, erityisesti esimerkiksi autoteollisuudessa tai raskaassa teollisuudessa.

Toinen esimerkki ovat koneiden suojukset erilaisissa suojausratkaisuissa. SFS-EN ISO 13857 -standardin mukaan, jos aukon leveys on 20 mm, turvaetäisyyden vaaravyöhykkeeseen on oltava 120 mm, jotta sormen työntäminen suojuksen alle estyy.

  • Rako, jonka leveys on 20 mm: Pienin turvaetäisyys on 120 mm.
  • Aukko, jonka leveys on 80 mm: Pienin turvaetäisyys on 850 mm.

Suojarakenteet ja Pienimmät Turvaetäisyydet

Suojarakenteet ovat fyysisiä esteitä, jotka estävät pääsyn vaaravyöhykkeille. Ne voivat olla esimerkiksi koneiden suojuksia, esteitä, ritilöitä tai muita rakenteita, jotka vaikeuttavat pääsyä. Sopivan suojarakennetyypin valinta riippuu koneen ominaisuuksista ja arvioidusta riskistä, ja olemassa olevissa laitteissa tämä voi edellyttää myös koneiden saattamista vähimmäisvaatimusten mukaisiksi.

Lisäsuojarakenteet

Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen käyttää ylimääräisiä suojarakenteita, jotka rajoittavat raajojen vapaata liikettä ja parantavat siten turvallisuutta. Tällaisia rakenteita voivat olla esimerkiksi kaksinkertaiset esteet tai verkot.

Lasten erityisvaatimukset ja vähimmäisturvaetäisyydet

Standardissa otetaan huomioon myös lasten suojaamiseen liittyvät erityisvaatimukset, sillä he voivat ulottua suojarakenteiden aukkojen läpi. Yli 3-vuotiaiden lasten osalta on käytettävä erityisiä vähimmäisturvaetäisyyksiä, jotka poikkeavat aikuisiin sovellettavista arvoista.

Suojarakenteiden valvonta ja kunnossapito

Suojarakenteita on valvottava ja pidettävä kunnossa säännöllisesti niiden toimivuuden varmistamiseksi. Huomiota on kiinnitettävä kaikkiin vaurioihin, muodonmuutoksiin ja kulumiseen, jotka voivat heikentää suojaustasoa. Tällaisten ratkaisujen kunnon tarkistaminen kuuluu usein turvallisuusauditoinnin piiriin.

Turvallisuuden kustannukset ja vähimmäisturvaetäisyydet

Turvallisuudesta aiheutuvat kustannukset ovat merkittäviä, koska niihin sisältyvät koneiden suunnittelu, asianmukaisten suojausratkaisujen asennus ja kunnossapito. Yritykset säästävät usein turvallisuudesta, mikä on haitallista useista syistä. Ensinnäkin se voi johtaa vakaviin onnettomuuksiin ja vammoihin, joista aiheutuu huomattavia lääketieteellisiä ja oikeudellisia kustannuksia. Toiseksi huonosti suunnitellut ja valitut suoja-aidat voivat haitata työntekoa, mikä heikentää toiminnan tehokkuutta ja lisää riskiä, että työntekijät eivät noudata turvallisuusmenettelyjä.

Toinen esimerkki ovat koneiden suojukset erilaisine suojausratkaisuineen. Standardin SFS-EN ISO 13857 mukaan, jos aukon leveys on 20 mm, turvaetäisyyden vaaravyöhykkeeseen on oltava 120 mm, jotta sormen työntäminen suojuksen alle estyy.

Yhteenveto Riittävien vähimmäisturvaetäisyyksien varmistaminen ja suojarakenteiden käyttö standardin SFS-EN ISO 13857 mukaisesti on välttämätöntä työntekijöiden suojaamiseksi vaaravyöhykkeille pääsyltä. Näiden suojausratkaisujen asianmukaisella suunnittelulla ja kunnossapidolla voidaan tehokkaasti ehkäistä onnettomuuksia ja suojella työntekijöiden terveyttä. Turvallisuuden kustannukset ovat merkittäviä – yritykset pyrkivät usein säästämään turvallisuudesta, ja lisäksi koneiden suojukset vaikeuttavat usein työntekoa, mutta useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että suunnitteluratkaisua ei ole mietitty loppuun asti.

Teollisuusautomaatio ja vähimmäisturvaetäisyydet

Teollisuusautomaatio on keskeisessä roolissa tuotantolaitosten tehokkuuden ja turvallisuuden parantamisessa. Kehittyneiden ohjaus- ja valvontajärjestelmien käyttö mahdollistaa tuotantoprosessien automatisoinnin ja samalla minimoi vaaravyöhykkeille pääsyyn liittyvät riskit. Antureiden, valoverhojen ja hätäpysäytyslaitteiden hyödyntäminen voi parantaa toimintojen turvallisuutta merkittävästi ja samalla varmistaa standardien, kuten SFS-EN ISO 13857, noudattamisen esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa ja puolijohdealalla sekä lääketeollisuudessa.

Teollisuuskoneiden rakentaminen ja vähimmäisturvaetäisyydet

Teollisuuskoneiden suunnittelussa ja rakentamisessa on otettava huomioon tiukat turvallisuusvaatimukset, jotta käyttäjät ja muut työntekijät suojataan mahdollisilta mekaanisilta vaaroilta. Teollisuuskoneiden rakentaminen kattaa useita toimenpiteitä, kuten riskien arvioinnin, suojarakenteiden suunnittelun sekä turvajärjestelmien toteutuksen. Standardin SFS-EN ISO 13857 noudattaminen on ratkaisevan tärkeää, koska vähimmäisturvaetäisyyksiä on noudatettava täsmällisesti. Asianmukainen teollisuuskoneiden suunnittelu edellyttää:

  • Riskien arviointia: koneen eri toimintojen mahdollisten vaarojen tunnistamista ja niihin liittyvän riskin arviointia.
  • Suojajärjestelmien suunnittelua: vähimmäisturvaetäisyyksien huomioon ottamista suojuksien, esteiden ja muiden suojarakenteiden suunnittelussa.
  • Teollisuusautomaation integrointia: kehittyneiden ohjausjärjestelmien hyödyntämistä, jotka valvovat ja hallitsevat koneiden turvallisuutta automaattisesti.
  • Säännöllistä huoltoa ja tarkastuksia: sen varmistamista, että kaikki suojajärjestelmät ovat täysin toimintakuntoisia ja tehokkaita.

SFS-EN ISO 13857 -standardi on yhdenmukaistettu konedirektiivin 2006/42/EC kanssa, joten sitä sovelletaan yhdessä useimpien sellaisten standardien kanssa, joita käytetään erikoiskoneiden ja teollisuuskoneiden rakentamisessa. Käytännössä tämä liittyy myös koneiden CE-merkintään ja vaatimustenmukaisuuden arviointiin. Esimerkiksi standardissa SFS-EN 14120 käsitellään erilaisia suojuksia, joita voidaan käyttää yhdessä SFS-EN ISO 13857:2020-03 -standardissa esitettyjen turvaetäisyyksiä koskevien ohjeiden kanssa. Tällaisia ratkaisuja hyödynnetään laajasti myös rautatiealalla ja päivittäistavara-alalla.

Koneiden suunnittelun vähimmäisturvaetäisyydet

Standardi määrittää vähimmäisturvaetäisyydet, joilla estetään pääsy koneen vaaravyöhykkeille. Se kattaa muun muassa kurottamisen suojarakenteiden yli, niiden ympäri ja niiden läpi sekä ulottumisen ylöspäin.

Ne määritetään antropometristen ja biomekaanisten tietojen sekä riskinarvioinnin tulosten perusteella. Standardi koskee 14-vuotiaita ja sitä vanhempia henkilöitä, ja aukkojen kautta kurottamisen osalta siinä otetaan huomioon myös yli 3-vuotiaat lapset.

Standardissa erotetaan pieni riski (esim. lievät vammat) ja suuri riski (esim. murtumat tai amputaatiot). Suojatoimenpiteitä koskevat vaatimukset on valittava koneen riskinarvioinnin perusteella.

Pienen riskin tapauksessa vähimmäisetäisyys on 2 500 mm ja suuren riskin tapauksessa 2 700 mm. Vaaravyöhykkeen korkeus on suunniteltava tämä riskiluokka huomioon ottaen.

Jos raon leveys on 20 mm, vähimmäisetäisyyden vaara-alueesta on oltava 120 mm. Jos aukon leveys on 80 mm, vähimmäisturvaetäisyys on 850 mm.

Jaa: LinkedIn Facebook